Viimeaikojen kuulumisia

Pian Fridan viimeisen matkan jälkeen saimme vähäksi aikaa eloa ja iloa perheeseen. Siron lapsukainen Zorro tuli ilahduttamaan meitä kolmen viikon ajaksi. Käytin Zorroa ensin Alavudella erikoisnäyttelyssä, missä Zorro tuli junnu-uroksissa kolmanneksi! Hieno tulos hyrräävältä ja pörräävältä ADHD-nuorelta! Juhannuksena kävimme Lapissa lomailemassa ja samalla osallistuimme Rovaniemen juhannusnäyttelyyn. Tälläkin kertaa tuloksena erinomainen kannustavan arvostelun kera. Nyt Zorro osasi ottaa jo rauhallisemmin näyttelypaikalla ja lopulta se jopa veti sikeitä häkissään!

Heinäkuun 17. päivä Siro vietti 6-vuotissyntymäpäiviään. Siro alkaa siis olla jo keski-ikäinen koira. Ikävuosien myötä Siro on alkanut lihomaan entistä helpommin, vaikka lenkkeilyn määrä on pysynyt samana. Senpä takia Siro saikin aloittaa laihdutuskuurin kesällä ja on nyt laihtunut ihan mukavasti. Tavoitteena olisi saada pidettyä paino kurissa jatkossakin.

Eilen Siro kävi pyörähtämässä pitkästä aikaa näyttelykehässä. Siro oli aloittanut sopivasti juoksun, joten vähän jännitti miten se jaksaa keskittyä esiintymiseen. Hyvin se kuitenkin sujui vanhalta konkarilta: tuloksena VSP. Siro myös ennätti rakastua palavasti ROP-urokseen, ja veikkaan, että tunne oli molemminpuolinen.

Suunnitelmissa on käydä kolmen viikon päästä Rovaniemen ryhmänäyttelyssä. Siro on kuin kotonaan näyttelypaikalla ja osaa esiintyä harjoittelemattakin, niin eiköhän me jatkossakin aina silloin tällöin pyörähdetä jossain lähinäyttelyissä.

Fridan viimeinen matka

Fridan viimeinen leposija oli helppo päättää. Ei näin riehakasta ja lennokasta koiraa voinut maan alle laittaa, vaan Fridan paikka on tuulessa. Fridan lempipaikka tässä maailmassa oli mökillä Iso-Syötteellä. Siellä se sai juosta vapaana luonnon rauhassa ja haistella tunturin tuoksuja. Sieltä se ei olisi koskaan halunnut lähteä pois. Päätimme, että sinne Frida myös saa jäädä. Nyt se saa juosta ikuisesti villinä ja vapaana tunturituulessa.

Lepää rauhassa rakas ystävä

Pitkän harkinnan jälkeen teimme sen raskaan ja vaikean päätöksen, että Fridan on aika päästä pois. Etsimme Fridalle uutta kotia useita kuukausia, mutta sopivaa ei löytynyt. Loppuaikoina Fridan tilanne meni nopeasti huonompaan suuntaan. Välttämättä uusi koti ei olisi ollut Fridalle kovin pitkäkestoinen ratkaisu. Fridaa pelotti kovasti ennen normaalisti sujuvissakin tilanteissa. Sen kynnys hyökätä uhkaavaksi kokemassaan tilanteessa kävi koko ajan matalammaksi. Fridan elämä ei enää ollut sellaista kuin koiran elämän kuuluisi olla.

Frida nukkui ikiuneen viikko sitten. Viimeiseen asti Frida oli oma iloinen ja leikkisä itsensä - pomppiminen jatkui loppuun asti (kuvat). Vietimme viimeiset päivät ulkoilemalla runsaasti ja touhuamalla kaikkea mistä Frida eniten pitää. Tuntui hirveältä viedä nuori, terve koira eläinlääkärille. Vaikka suru on edelleen musertava, tuntuu päätös silti oikealta. Frida nukahti rauhallisesti minun syliini ja ehti vielä nähdä mukavia juoksemisuniakin ennen kuin pieni sydän pysähtyi.

Hei hei Frida, nyt sinun ei tarvitse enää koskaan pelätä.

Ikinuori Frida 3 vuotta!!!

On uskomatonta miten aika voi kulua niin nopeasti. Piti tarkistaa monta kertaa olenko laskenut oikein, että Frida tosiaan täyttää nyt jo KOLME vuotta. Frida itsekin kuvittelee olevansa vielä pikkupentu. Näyttää myös siltä, ettei se koskaan aio aikuistuakaan.

Vanhoja pentukuvia katsoessa miettii aina, miten kuvissa voi olla sama koira kuin nyt. Koiralla pentuaika on niin kamalan lyhyt ja koira kasvaa aikuiseksi kamalan nopeasti. Fridan pentuikä tosin taitaa jatkua ikuisesti... :)

Kuvassa Frida synnyinkodissaan 4 viikon ikäisenä.

Helmikuun hyytävät pakkaset

Viimeisen viikon ajan on hytisty paukkupakkasten takia. Pahimmillaan elohopea on laskenut -30 asteeseen. Kun yhdistetään tällaiset lämpötilat rannikkokaupungissa puhaltavaan hyiseen viimaan, ovat kelit olleet todella kylmät.

Onneksi koirilla on niin muhkeat turkit, että ne eristävät kylmyyden tehokkaasti ulkopuolelleen. Sirolla kuitenkin pakkanen meinaa purra varpaita. Silminnäkijähavaintojen mukaan Siro nostelee käpäliään ilmaan aina silloin, kun minä katson siihen päin. Rouva Mukavuudenhaluinen siis viestittää, että haluaisi mieluummin viettää pakkaspäivät takkatulen ääressä loikoillen. Meidän perheessä ulkoiluja ei kuitenkaan jätetä väliin pakkasillakaan. Siron tassuongelmaan lääkkeeksi ostettiin uudet punaiset fleece-töppöset ja nyt kelpaa Sironkin tassutella pakkasista piittaamatta.

Frida puolestaan ei pahemmin näytä pakkasista piittaavan. Sen vauhti vain kiihtyy sitä mukaa, kun elohopea laskee. Fridan iho-ongelmatkin näyttävät toistaiseksi taas parantuneen. Vielä selässä on "kuoppa" muistuttamassa puhjenneesta talipatista, mutta muuten iho on parantunut hienosti. Karvatkin jo kasvavat kovaa kyytiä takaisin.

Fridan iho-ongelmat jatkuu...

Kun edellisestä iho-tulehduksesta oli päästy eroon hyvin ja kaiken piti olla taas kunnossa, ilmeni taas uusi ongelma. Fridan selässä ollut talipatti oli päässyt tulehtumaan ja kehittymään kipeäksi ajokseksi. Fridan ennätyspaksun turkin seasta tätä muutosta ei huomattu ennen kuin ajos puhkesi ja vuosi verta.

Eläinlääkärissä tulehtunut alue siistittiin ja puhdistettiin, ja Frida sai jälleen antibioottikuurin. Lyhyen ajan sisällä Fridalle on ilmestynyt muitakin patteja selkään ja lapojen alueelle. Eläinlääkäri otti niistä samalla ohutneulanäytteet ja ne osoittautuivat tavallisiksi talipateiksi. Tällainen vaiva on todella inhottava, mutta onneksi ei kovin vaarallinen. Nyt sitten Frida taas joutuu pitämään kauluria ainakin pari viikkoa.

Sillä aikaa, kun Frida toipui rauhoituksesta, kävimme Siron ja Pinna-pojan kanssa taas Huutilammella. Siro esiintyi tavoilleen uskollisena hyvin arvokkaasti ja kieltäytyi kaikesta juoksentelusta ja hulluttelusta. Siro keskittyi jättämään viestejä lähialueen koirille tulevan juoksuajan merkeissä. Pinna sen sijaan näki elämänsä ensimmäisen kerran syvän lumihangen ja oli tästä uudesta löydöstä erityisen ihastunut.

Joulutonttuilua

Siro sai uuden leikkikaverin nuoresta bordercollie uroksesta Pinnasta. Pinna-poika on samanikäinen kuin Siron omat pennut eli noin 4 kuukauden ikäinen. Siro osaa käsitellä hyvin nuoria koiria - onhan sillä kokemusta viidestä omasta pennusta. Siro on todella kärsivällinen, mutta osaa myös viheltää pelin poikki oikeassa kohdassa, kun pentu käy liian röyhkeäksi tai leikki liian rajuksi.

Samalla reissulla yritettiin ottaa joulukorttikuvia Pinnasta. Hienosti nuorimies jaksoikin pysyä paikallaan ja ihan hyviä kuvia saatiin otettua, vaikka päälle puettiin tosi nolo pukine. Myös Siro eksyi linssin eteen muutamassa kuvassa. Siro-parka ei kovin kuvauksellinen ole edelleenkään, koska pentujen jälkeen karva on vielä kasvuvaiheessa. Näyttää myös, että uusi karva on todella kiharaa ja pehmeää.