Ei ole kovin kauaa vielä siitä, kun Siro laihtui pentujen takia luurangoksi. Jäljellä ei ollut kirjaimellisesti muuta kuin luuta ja nahkaa: karvat tippuivat ja lihaksetkin menivät, kun Siro-äiti lopetti liikunnan omatoimisesti jo 4. raskausviikolla. No, nyt on tilanne kuitenkin toinen. Karvat tulivat takaisin sopivasti kesähelteille (eipähän nahka pala) ja lihaksistokin alkaa olla kunnossa. Ainoa mitä ei kaivattu olivat ylimääräiset jenkkakahvat vyötärölle, mutta nehän toki palasivat.
En pysty ymmärtämään mistä Siro oikein läskinsä kehittää. Se syö todella kohtuullisesti, nyt juoksujen aikaan on jopa itse vaihtanut dieettiruokavaliolle. Ylimääräisiä herkkuja se ei saa, mitä nyt luita pureksii päivittäin. Koulutusherkkujakaan en ylenmäärin sille syötä. Liikunta on samanlaista kuin aina ennenkin: pari tuntia päivässä lenkkeilyä, josta tunti on reipastahtista kävelyä. Aamu- ja/tai iltalenkin yhteydessä Siro pääsee riehumaan vähäksi aikaa Fridan kanssa. Lisäksi vähintään kerran viikossa pyritään tekemään metsälenkki, jolloin Siro saa jolkotella vapaasti vaihtelevassa maastossa.
Kesällä tietystikään ei lämmöntuotantoon mene niin paljoa energiaa kuin talvella, mutta tuskin se sisäkoiralla tekee kovinkaan merkittävää vähennystä energiankulutukseen. Kuitenkin selkeästi joka kesä Siro on aina pyöristynyt ja talvella vähän laihtunut. Täytyy siis toivoa, että syksyllä taas linjat palautuvat ennalleen ja rantakunto säilyy ensi kesään saakka. Kaikki hyvät neuvot tavoitteen saavuttamiseksi ovat enemmän kuin tervetulleita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti