Eilen piipahdimme Keminmaan ryhmänäyttelyssä Siron kanssa. Matkaan lähdimme Maaritin, Seijan ja Acita-japsin (Dreambears Ace of Stage's) kanssa. Sää oli sateinen ja ukkonenkin jyrisi. Onneksi Maaritilla oli teltta mukana, joten säilyimme kuivana koko porukka. Onneksi sade hieman hellitti ennen Siron esiintymisvuoroa - hienohelmamme tuskin olisi suostunut esiintymään sateessa. Siro sai jälleen erinomaisen laatuarvostelun ja sijoittui parhaaksi nartuksi. Lopulta Siro oli vastakkaisen sukupuolen paras, kun juuri valionarvon pokannut Pepi-uros oli japsien ykkönen. Acita oli toiseksi paras uros ja sai vara-sertin, Onnea Seija ja kasvattaja Maarit!! Kisan jälkeen tuomari kehui vielä Siroa "komeaksi ja arvokkaasti liikkuvaksi koiraksi". Arvokkuus onkin Siron tavaramerkki.
Arvokkuus kuitenkin karisi välittömästi, kun Siro pääsi missimittelöiden jälkeen kirmaamaan ja kierimään sateiseen metsään. Hienosta näyttelypuudelista tuli hetkessä taas tavallinen, kurainen kotikoira.
Frida ei juuri kauneudessa häviä äidilleen, mutta valitettavasti neiti on edelleen sitä mieltä, ettei kukaan vieras saa häneen koskea, joten näyttelyt olemme saaneet nyt unohtaa toistaiseksi. Pientä reipastumista ja aikuistumista Fridan käyttäytymisessä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään Frida matkustaa jo paljon reippaammin autossa. Enää se ei piiloudu sängyn alle, kun huomaa, että olemme lähdössä autolla jonnekin. Vaikuttaa myös siltä, että Fridan valtava hellyydenkipeys ja rapsutusten tarve olisi voittamassa epävarmuuden. Frida hyväksyy jo vieraampienkin ihmisten silityksiä vähän. Me palvelusväen edustajat saisimme rapsuttaa Fridaa jatkuvasti. Toivottavasti Fridan epävarmuus pikkuhiljaa katoaisi mukavien kokemusten myötä ja Fridan valloittava luonne pääsisi kunnolla esiin.
Vasemmalla kuvassa Siro kera turkkikoristeiden. Valitettavasti ihana tuoksu ei välity kuvasta. Oikealla Frida tapansa mukaan vauhdissa. Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti