Pitkän harkinnan jälkeen teimme sen raskaan ja vaikean päätöksen, että Fridan on aika päästä pois. Etsimme Fridalle uutta kotia useita kuukausia, mutta sopivaa ei löytynyt. Loppuaikoina Fridan tilanne meni nopeasti huonompaan suuntaan. Välttämättä uusi koti ei olisi ollut Fridalle kovin pitkäkestoinen ratkaisu. Fridaa pelotti kovasti ennen normaalisti sujuvissakin tilanteissa. Sen kynnys hyökätä uhkaavaksi kokemassaan tilanteessa kävi koko ajan matalammaksi. Fridan elämä ei enää ollut sellaista kuin koiran elämän kuuluisi olla.
Frida nukkui ikiuneen viikko sitten. Viimeiseen asti Frida oli oma iloinen ja leikkisä itsensä - pomppiminen jatkui loppuun asti (kuvat). Vietimme viimeiset päivät ulkoilemalla runsaasti ja touhuamalla kaikkea mistä Frida eniten pitää. Tuntui hirveältä viedä nuori, terve koira eläinlääkärille. Vaikka suru on edelleen musertava, tuntuu päätös silti oikealta. Frida nukahti rauhallisesti minun syliini ja ehti vielä nähdä mukavia juoksemisuniakin ennen kuin pieni sydän pysähtyi.
Hei hei Frida, nyt sinun ei tarvitse enää koskaan pelätä.
3 kommenttia:
Voi että surullista!! En voi sanoa muuta!
Surullista mutta aina täytyy ajatella mikä on koiran parasta!
Olen sinusta niin ylpeä <3 vahva Elekku
Lähetä kommentti