Lisää missikisoja

Eilen piipahdimme Keminmaan ryhmänäyttelyssä Siron kanssa. Matkaan lähdimme Maaritin, Seijan ja Acita-japsin (Dreambears Ace of Stage's) kanssa. Sää oli sateinen ja ukkonenkin jyrisi. Onneksi Maaritilla oli teltta mukana, joten säilyimme kuivana koko porukka. Onneksi sade hieman hellitti ennen Siron esiintymisvuoroa - hienohelmamme tuskin olisi suostunut esiintymään sateessa. Siro sai jälleen erinomaisen laatuarvostelun ja sijoittui parhaaksi nartuksi. Lopulta Siro oli vastakkaisen sukupuolen paras, kun juuri valionarvon pokannut Pepi-uros oli japsien ykkönen. Acita oli toiseksi paras uros ja sai vara-sertin, Onnea Seija ja kasvattaja Maarit!! Kisan jälkeen tuomari kehui vielä Siroa "komeaksi ja arvokkaasti liikkuvaksi koiraksi". Arvokkuus onkin Siron tavaramerkki.

Arvokkuus kuitenkin karisi välittömästi, kun Siro pääsi missimittelöiden jälkeen kirmaamaan ja kierimään sateiseen metsään. Hienosta näyttelypuudelista tuli hetkessä taas tavallinen, kurainen kotikoira.

Frida ei juuri kauneudessa häviä äidilleen, mutta valitettavasti neiti on edelleen sitä mieltä, ettei kukaan vieras saa häneen koskea, joten näyttelyt olemme saaneet nyt unohtaa toistaiseksi. Pientä reipastumista ja aikuistumista Fridan käyttäytymisessä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään Frida matkustaa jo paljon reippaammin autossa. Enää se ei piiloudu sängyn alle, kun huomaa, että olemme lähdössä autolla jonnekin. Vaikuttaa myös siltä, että Fridan valtava hellyydenkipeys ja rapsutusten tarve olisi voittamassa epävarmuuden. Frida hyväksyy jo vieraampienkin ihmisten silityksiä vähän. Me palvelusväen edustajat saisimme rapsuttaa Fridaa jatkuvasti. Toivottavasti Fridan epävarmuus pikkuhiljaa katoaisi mukavien kokemusten myötä ja Fridan valloittava luonne pääsisi kunnolla esiin.

Vasemmalla kuvassa Siro kera turkkikoristeiden. Valitettavasti ihana tuoksu ei välity kuvasta. Oikealla Frida tapansa mukaan vauhdissa. Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Näyttelymatka Piteåån 16.5.2009

Viikonloppuna suuntasimme Siron kanssa naapurimaahan Ruotsiin koiranäyttelyyn. Tuli taas todettua, että koiraihmiset ovat hulluja, kun matkaan piti lähteä jo ennen aamu neljää. Määränpäänä oli Piteån kansallinen koiranäyttely. Kisaan oli ilmoitettu 7 japanilaista, joista 5 oli narttuja. Tuomarina toimi ruotsalainen Ewa Nielsen. Suomesta matkaan oli lähtenyt Siron lisäksi Lilly (Moalitz Lilly-Rose Lee) omistajansa Maaritin mukana.

Japsit olivat kehässä ensimmäisenä ja koska kaikki nartut oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, ne tulivat kaikki yhtä aikaa sisään. Yhden kierroksen juostuamme tuomari tuli kysymään minulta Siron kokoa. Säikähdin, että hän pitää Siroa liian suurena, koska kaikki 3 ruotsalaista narttua olivat todella pieniä Siroon verrattuna. Onneksi tuomari sitten mittasi kaikki koirat, eikä vain Siroa, kuten aluksi luulin. Valitettavasti en saanut tietää mittaustulosta, se olisi ollut kiinnostavaa kuulla. Vaikka edellisen yön unet olivat jääneet vähälle, Siro oli virtaa täynnä ja esiintyi reippaasti. Riemuksemme tuomari ohjasi meidät ykköspaikalle! Siro ja Lilly olivat ainoat, jotka saivat CK:n (sertifikaatin arvoinen), joten Sirosta tuli suoraan rotunsa paras, se sai sertifikaatin ja saavutti siten Ruotsin muotovalion arvon! Mikä parasta, suomalaiset veivät nartuissa reilun kaksoisvoiton.

Tuomari ihastui erityisesti Siron kauniiseen ilmeeseen ja turkkiin sekä näyttävään olemukseen. Miinusta tuli huonoista takaliikkeistä (Siro taas juoksi vinossa, minun moka) ja pitkänomaisesta rungosta. Lilly antoi erinomaisen vastuksen Sirolle, koska arvosteluissa ei juuri eroja ollut. Ilmeisesti Siro voitti lopulta turkin mitalla.

Koska kehä oli aikaisin aamulla ja kotimatka pitkä, emme jäänet odottamaan iltapäivän ryhmäkehiä vaan lähdimme heti palkintojen pokkaamisen jälkeen kotia kohti. Valitettavasti kamera jäi kotiin, joten palkintokuvat jäivät paikanpäällä ottamatta. Tässä kuitenkin yksi kotiparvekkeella otettu kuva Sirosta palkintoruusukkeiden kera.