Fridan sterilointi

Tänään veimme heti aamusella Fridan eläinlääkärille steriloitavaksi. Leikkauksessa kaikki sujui hienosti ja nyt sitten Frida pääsee lomailemaan pariksi viikoksi. Saapa nähdä miten Frida pomppukoipi suostuu olemaan rauhallisesti koko tuon ajan.

Sterilointia pohdimme pitkään ja päätöstä lykättiinkin pariin kertaan. Fridan juoksukierto on kuitenkin niin sekaisin (neljät juoksut vuoden aikana), että koirankin kannalta viisaampaa oli leikata. Lisäksi juoksun aikaan Fridan käytös muuttuu todella aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi. Toivomme, että leikkaus lieventäisi aggressiivistä käytöstä edes jonkin verran.

Fridan polvitarkastus ja hammaslääkärikäynti

Frida käväisi tänään hammaslääkärin vastaanotolla poistattamassa hammaskivet. Näemmä neiti on perinyt äidiltään taipumuksen runsaaseen hammaskiven muodostumiseen. Lisäksi Frida ei välitä puruluista lainkaan, joten hampaat olivat ehtineet jo näin nuorella iällä mennä ikävän näköisiksi. Frida nukutettiin toimenpidettä varten, eikä olo tainnut olla heräämisen jälkeen kovin hehkeä - edes haukkuminen ei unisena onnistunut.

Kuvassa Frida esittelee hurjaa purukalustoaan Risu-mäyräkoiralle.

Samalla reissulla Fridalle tehtiin virallinen polvitarkastus. Frida sai terveen paperit, eli tuloksena 0/0 ! Vasemmassa polvessa oli kuitenkin aavistus löysyyttä. Ihmisiä jännitti, miten yleensä niin ärhäkästi yksityisyyttään puolustava Frida suhtautuu eläinlääkärin suorittamaan takajalkojen kopelointiin. Yllättävää kyllä, Frida luovutti, eikä viitsinyt jatkaa murinaansa kovinkaan pitkään tarkastuksen jatkuessa.

Kaulurin paluu

Perjantaiaamuna huomasimme Siron saaneen jonkinlaisen allergisen reaktion. Siron silmäluomet turposivat ja kuonoon nousi paukamia. Turvotus kuitenkin laski kyytabletin jälkeen ja uskoimmekin, että Siro oli saanut ampiaisen piston. Nythän eletään sitä aikaa, kun ampiaiset pörräävät pökkyrässä sisällä ja pistävät todella herkästi, jos niitä menee ärsyttämään. Kuitenkin lauantaiaamuna turvotus palasi ja Siron nenänpielet menivät ärhäkän punaiseksi. Nyt Siroa alkoi selvästi itseäkin kiusata tilanne, koska kuonoa kutitti vimmatusti.

Reaktiot ovat tulleet ruoan jälkeen eli ruoka on todennäköisin syy. Tällä hetkellä epäilemme herkistymistä varastopunkille tai sitten ruoka on päässyt homehtumaan säkissä. Kuitenkaan Fridalla ei ole mitään vastaavia oireita ollut. Maanantaina yritetään saada aika eläinlääkärille missä sitten toivottavasti selviää vaivan syy.

Nyt sitten viritellään Sirolle jo tutuksi tullutta kauluria takaisin. Kuonoa kutittaa välillä todella paljon ja Siro yrittää hangata sitä mattoihin ja muihin tekstiileihin. Alla muutama kuva Siron kuonosta.

Fridan uudet harrastukset

Sillä aikaa, kun Siro-mamma kasvattelee karvojaan bikiniasusta edustuskelpoisempaan kuosiin, on tytär Frida kunnostautunut seurakoirille epätyypillisemmissä harrastuksissa. Juhannuksena Frida pääsi metsästyksen makuun, kun eräs epäonninen hirvi ui merestä huvilarantaan. Frida säntäsi oitis hirviparan perään ja koetti pysäyttää sen hurjalla haukullaan. Tällä kertaa hirvenmetsästys päättyi lyhyeen, kun hätääntynyt palvelusväki huusi Fridan takaisin. Toisaalta hirvi ei näyttänyt olevan juuri moksiskaan Fridan haukunnasta.

Toinen harrastus, jota Frida on alkanut omatoimisesti harjoittamaan, on paimennus. Menneenä viikonloppuna Frida bongasi tunturissa poroseurueen eikä epäröinyt hetkeäkään lähteä kokoamaan laumaa parempaan ojennukseen. Kanervikko vain pöllysi, kun Frida paineli tunturiin porojen kintereillä. Tällä paimennusreissullaan Frida ehti mennä jo hetkeksi hukkaan, mutta onneksi eräät ystävälliset nuoret miehet ottivat karkulaisen kiinni.


Kuvassa Fridan porot, jotka näimme myöhemmin uudestaan.

On uskomatonta, kuinka normaalisti niin arkajalkainen Frida on tällaisissa tilanteissa päinvastoin hyvin rohkea ja itsenäinen toimija. Normaalisti Frida liikkuu irtiollessaankin tiukasti ihmisten lähellä, eikä poistu milloinkaan näköetäisyydeltä. Onneksi Frida kuitenkin tottelee ajoissa annettua pysäytyskäskyä erinomaisesti, joten se ei pääse niin helposti karkaamaan. Siro sen sijaan ei pelkää muuten mitään, mutta porojen tai hirvien perään se ei ole koskaan rohjennut sännätä. Tai sitten se ajattelee, että on helpompaa jättää ruoanhankitapuuhat muiden huoleksi.


Frida Paimensilmä.

Myös Siro pääsi pari viikkoa sitten tutustumaan paimenkoiran töihin lammashaan äärellä. Koska Siron ja lammaslauman välissä oli ylitse- ja alitsepääsemätön sähköaita, tyytyi Siro antamaan komentoja kuuluvalla äänellä hieman etäämmältä. Lampaat eivät valitettavasti puhuneet samaa kieltä Siron kanssa, joten ne jäivät määkimään niille sijoilleen.

Siro keskustelee lampaiden kanssa.

Lisää missikisoja

Eilen piipahdimme Keminmaan ryhmänäyttelyssä Siron kanssa. Matkaan lähdimme Maaritin, Seijan ja Acita-japsin (Dreambears Ace of Stage's) kanssa. Sää oli sateinen ja ukkonenkin jyrisi. Onneksi Maaritilla oli teltta mukana, joten säilyimme kuivana koko porukka. Onneksi sade hieman hellitti ennen Siron esiintymisvuoroa - hienohelmamme tuskin olisi suostunut esiintymään sateessa. Siro sai jälleen erinomaisen laatuarvostelun ja sijoittui parhaaksi nartuksi. Lopulta Siro oli vastakkaisen sukupuolen paras, kun juuri valionarvon pokannut Pepi-uros oli japsien ykkönen. Acita oli toiseksi paras uros ja sai vara-sertin, Onnea Seija ja kasvattaja Maarit!! Kisan jälkeen tuomari kehui vielä Siroa "komeaksi ja arvokkaasti liikkuvaksi koiraksi". Arvokkuus onkin Siron tavaramerkki.

Arvokkuus kuitenkin karisi välittömästi, kun Siro pääsi missimittelöiden jälkeen kirmaamaan ja kierimään sateiseen metsään. Hienosta näyttelypuudelista tuli hetkessä taas tavallinen, kurainen kotikoira.

Frida ei juuri kauneudessa häviä äidilleen, mutta valitettavasti neiti on edelleen sitä mieltä, ettei kukaan vieras saa häneen koskea, joten näyttelyt olemme saaneet nyt unohtaa toistaiseksi. Pientä reipastumista ja aikuistumista Fridan käyttäytymisessä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään Frida matkustaa jo paljon reippaammin autossa. Enää se ei piiloudu sängyn alle, kun huomaa, että olemme lähdössä autolla jonnekin. Vaikuttaa myös siltä, että Fridan valtava hellyydenkipeys ja rapsutusten tarve olisi voittamassa epävarmuuden. Frida hyväksyy jo vieraampienkin ihmisten silityksiä vähän. Me palvelusväen edustajat saisimme rapsuttaa Fridaa jatkuvasti. Toivottavasti Fridan epävarmuus pikkuhiljaa katoaisi mukavien kokemusten myötä ja Fridan valloittava luonne pääsisi kunnolla esiin.

Vasemmalla kuvassa Siro kera turkkikoristeiden. Valitettavasti ihana tuoksu ei välity kuvasta. Oikealla Frida tapansa mukaan vauhdissa. Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Näyttelymatka Piteåån 16.5.2009

Viikonloppuna suuntasimme Siron kanssa naapurimaahan Ruotsiin koiranäyttelyyn. Tuli taas todettua, että koiraihmiset ovat hulluja, kun matkaan piti lähteä jo ennen aamu neljää. Määränpäänä oli Piteån kansallinen koiranäyttely. Kisaan oli ilmoitettu 7 japanilaista, joista 5 oli narttuja. Tuomarina toimi ruotsalainen Ewa Nielsen. Suomesta matkaan oli lähtenyt Siron lisäksi Lilly (Moalitz Lilly-Rose Lee) omistajansa Maaritin mukana.

Japsit olivat kehässä ensimmäisenä ja koska kaikki nartut oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, ne tulivat kaikki yhtä aikaa sisään. Yhden kierroksen juostuamme tuomari tuli kysymään minulta Siron kokoa. Säikähdin, että hän pitää Siroa liian suurena, koska kaikki 3 ruotsalaista narttua olivat todella pieniä Siroon verrattuna. Onneksi tuomari sitten mittasi kaikki koirat, eikä vain Siroa, kuten aluksi luulin. Valitettavasti en saanut tietää mittaustulosta, se olisi ollut kiinnostavaa kuulla. Vaikka edellisen yön unet olivat jääneet vähälle, Siro oli virtaa täynnä ja esiintyi reippaasti. Riemuksemme tuomari ohjasi meidät ykköspaikalle! Siro ja Lilly olivat ainoat, jotka saivat CK:n (sertifikaatin arvoinen), joten Sirosta tuli suoraan rotunsa paras, se sai sertifikaatin ja saavutti siten Ruotsin muotovalion arvon! Mikä parasta, suomalaiset veivät nartuissa reilun kaksoisvoiton.

Tuomari ihastui erityisesti Siron kauniiseen ilmeeseen ja turkkiin sekä näyttävään olemukseen. Miinusta tuli huonoista takaliikkeistä (Siro taas juoksi vinossa, minun moka) ja pitkänomaisesta rungosta. Lilly antoi erinomaisen vastuksen Sirolle, koska arvosteluissa ei juuri eroja ollut. Ilmeisesti Siro voitti lopulta turkin mitalla.

Koska kehä oli aikaisin aamulla ja kotimatka pitkä, emme jäänet odottamaan iltapäivän ryhmäkehiä vaan lähdimme heti palkintojen pokkaamisen jälkeen kotia kohti. Valitettavasti kamera jäi kotiin, joten palkintokuvat jäivät paikanpäällä ottamatta. Tässä kuitenkin yksi kotiparvekkeella otettu kuva Sirosta palkintoruusukkeiden kera.

Mätsäreitä ja ilotulitusta

Siro kärsii taas valeraskaudesta ja on sen vuoksi masentunut ja onneton. Päätimme lähteä hakemaan piristystä Siron päivään paikallisista missikilpailuista eli mätsäreistä. Samalla tietysti minä sain harjoitusta kehässä juoksemiseen ja seisoskeluun - Sirohan osaa jo ne hommat. Frida lähti myös mukaan turistiksi ihmettelemään koira- ja ihmisvilinää. Hienosti ilta menikin! Mätsäreihin osallistui aivan mahdoton joukko koiria. Pelkkiä pieniä aikuisia koiria oli yli 40. Siro sai punaisen nauhan ja sijoittui luokassa kuuden parhaan joukkoon mutta karsiutui niukasti mitalisijoilta. Itse olin yllättynyt, että Siro jaksoi niinkin hienosti esiintyä, vaikka valeraskaus on pahimmillaan päällä.

Myös Frida oli koko pitkän illan todella hienosti, vaikka ympärillä oli kamalasti koiria, metakkaa ja rähinöitä. Neitosten päivän kruunasi vielä se, että he saivat tutustua mätsärissä nuoreen, komeaan rotutoveriinsa Acitaan.

Paluumatkalla saimme todeta, että ilmeisesti uuden vuoden vietto jatkuu tänä vuonna vielä huhtikuussakin. Nimittäin erään auton ikkunasta heitettiin ilotulitusraketti, joka räjähti melko lähellä. Onneksi kumpikaan koirista ei ole ollenkaan paukkukammoinen. Edes Frida ei rakettia säikkynyt, vaikka oli jo valmiiksi melko väsynyt ja stressaantunutkin pitkästä päivästä. Toivottavasti lähellä ei ollut ketään muutakaan paukkuarkaa koiraa.

Tötteröpää

Teelautasen kokoiset tummat silmät ovat erinomaiset kerjäämistä ja ruoan saantia ajatellen. Nyt kuitenkin koettiin se, miksei japaninpystykorvien jalostuksessa kuitenkaan suosita tällaisia suuria, ulkonevia silmiä: ne ovat todella alttiit vaurioille. Fridalla on tapana haastaa Siroa leikkiin huitomalla tassuillaan, ja nyt ilmeisesti Fridan terävä kynsi oli raapaissut Siron silmään haavan. Silmä alkoi vuotaa kirkasta kyynelnestettä todella voimakkaasti ja lopulta Siro ei halunnut enää edes avata silmäänsä. Onneksi saimme päivystävän eläinlääkärin langan päähän, ja hän soitti puhelinreseptin apteekkiin.

Tänään piti vielä hakea eläintarvikeliikkeestä Sirolle kauluri, jotta Siro ei voisi raapia silmäänsä lisää (kuva). Tämä kaulurijuttu oli kuitenkin ehkä nolointa ja nöyryyttävintä, mitä Siro on kuunaan kokenut. Siro raukka yritti piiloutua tötteröineen olohuoneen pöydän alle - tosin aika laihoin tuloksin (kuva). Nyt onneksi jo näyttää siltä, että antibiootti on purrut ja silmä on paranemaan päin. Toivottavasti tästä silmäepisodista selvittiin tällä kertaa vain säikähdyksellä.

Frida 1 vuotta!

Tänään juhlitaan Fridan 1-vuotissyntymäpäivää. Tällä kertaa Fridalla ei ole juhlavastaanottoa, vaan hän on merkkipäivänään matkoilla Etelä-Pohjanmaalla.

Valitettavasti Fridan murinaongelmat ovat vain pahentuneet viime aikoina, joten Frida matkusti kasvattajan luokse saamaan harjoitusta ja uusia kokemuksia. Toivottavasti ongelmille saadaan nyt syy, että niihen pystyttäisiin vihdoin puuttumaan oikealla tavalla.

Kuvassa Frida, jalaton japaninpystykorva, on 8 vuorokauden ikäinen.

Tallinnan reissu

Siro oli Marianne-kasvattajan mukana Tallinnassa koiranäyttelyreissulla. Tällä kertaa suurempaa menestystä ei kuitenkaan tullut, vaan Siron oli tyytyminen laatuarvosteluun erittäin hyvä (EH). Tuomari laski arvosanaa talvinenän ja lyhyen turkin takia. Meitä tämä ei kuitenkaan lannista, koska possuväristään huolimatta Siron nenä soveltuu edelleen erittäin hyvin haisteluun ja turkkikin on todistetusti riittävän lämmin talvikeleillä. Reissukumppani Halla onneksi korjasi potin olemalla rodun paras ja saamalla cacibin sekä Eestin muotovalion tittelin. Onnea Halla!!

Nyt vain odotellaan, että päästään hakemaan maailmanmatkaaja takaisin kotiin ja sitten aletaan suunnitella uusia reissuja. Kiitokset Mariannelle ja Paulille Siron huolenpidosta!

Tässä vielä muutaman viikon takainen kuva possunenästä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2008 sujui mukavissa merkeissä. Siro synnytti helmikuussa Midanet kenneliin pentueen, josta Frida jäi äitinsä luokse kasvamaan. Näyttelyissä emme ehtineet käydä Siron kanssa kuin kaksi kertaa, mutta kuitenkin hyvin tuloksin: Kajaanissa tammikuussa VSP + Cacib ja Torniossa elokuussa ROP + Cacib. Näyttelemisen lisäksi pääsimme Siron kanssa osallistumaan agilityn alkeiskurssille. Fridan kanssa aloittelimme loppuvuodesta tokoilua alkeisryhmässä ja osallistuimme näyttelytreeneihin.

Vuoden 2009 tavoitteena on kiertää Siron kanssa joitakin näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi agilityä olisi mukavaa päästä jatkamaan hyvin sujuneen alun jälkeen. Fridan kanssa jatkamme tokoilua alkeiskurssin päätyttyä varmasti ainakin kotioloissa. Näyttelysuunnitelmat ovat Fridan osalta jäissä tällä hetkellä. Loppuvuodesta Fridalla alkoi esiintyä murinaongelmaa ja se ei antanut enää vieraiden ihmisten koskea itseensä. Ongelma on kärjistynyt niin, ettei Fridaa pysty tällä hetkellä enää edes rapsuttamaan ilman, että syntyy rähinää. Tämä on todella kummallista, koska tähän saakka Frida on nauttinut rapsutuksista todella paljon ja on ollut hyvin luottavainen kaikkia ihmisiä kohtaan. Nyt yritämme selvitellä ongelman syitä ja korjaamismahdollisuuksia.

Nyt nautimme kuitenkin tammikuun paukkupakkasista - kerrankin japseilla ei ole liian kuuma!